Olipa kerran howliitti helmiporukka, enemmän tai vähemmän harmaineen raitoineen. Kovin kauan ne olivat kuljeksineet kirkkaan mariskoolin pohjalla, odottaen kavereita. Howliittin sanotaan vaikuttavan tunnetasolla vuorovaikutussuhteisiin muiden kanssa, sekä kärsivällisyyteen. Nämä helmet olivat aika kärsivällisiä odottaessaan uusia kavereita. Vierailulla kävi jos minkäkinlaista helmeä, mutta ei, sopivia kavereita ei heistä löytynyt viihtymään samassa korussa.

Eräänä päivänä tapahtui jotain kummaa. Joukko maineeltaan ystävällisiä ja rauhoittavia turkoosisiruja tuli vierailemaan mariskooliin howliittien luo. Johan vuorovaikutuskin syntyi ja nämä kaksi kiviporukkaa päättivät tehdä tiivistä yhteistyötä samassa korussa, täydentäen toinen toistansa. Siitä tuloksena tällainen rannekoru. Rannekoru on tehty letittämistekniikalla, sillä tein sen kahdella vaijerilla.

Mutta, ihan kuin vieläkin olisi puuttunut jotain. Nimittäin korvikset, jotka sopivat rannekorun kanssa. Samalla tekniikalla syntyi laiskan koruilijan korvikset. Ai, että mitenkä niin laiskan? Johan tässä toukokuun aikana on koruja syntynyt poikineen.

Näissä korviksissa on pikkuiset hopeiset lukot. Niihin voi sitten tarvittaessa vaihtaa vaihtokilluttimen. Ei siis tarvitse joka kerta vääntää uusia koukkuja ja hopeaakin säästyy ;) Nuukakin vielä….